Etusivu
|
Paikallishistoriasta ja yhdistyksen toiminnasta kertovia kuvia ja juttuja:
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Martti Korpilahti(25. huhtikuuta 1886, Korpilahti – 25. syyskuuta 1938, Korpilahti)Martti Korpilahti (vuoteen 1906 Forsgren), syntyi vuonna 1886 Korpilahdella, jossa hänen isänsä toimi kanttoriurkurina. Martti oli lahjakas poika. Hän sai päästötodistuksen Jyväskylän lyseosta vuonna 1909 ja valmistui opettajaksi vuotta myöhemmin Jyväskylän seminaarista. Vuonna 1919 hän sai erikoisoikeuden laulunopettajan virkoihin. Kasvatustyö musiikin ja laulun keinoin oli Martti Korpilahdelle kutsumus, jota hän toteutti monissa kouluissa, lähinnä Keski-Suomessa. Isänmaallisuus ja valistuksen jakaminen, yhteiskunnallisuus ja vähäosaisista huolehtiminen olivat hänen aatemaailmansa peruspilareita. Korpilahti toimi Jyväskylän kansakoulun johtajana vuodesta 1915 alkaen, ja kun Cygnaeuksen koulutalo vuonna 1925 valmistui, hänestä tuli koulun johtaja, jota virkaa hän hoiti kuolemaansa saakka. Monilahjainen mies Musiikkimiehenä Korpilahden merkitys kuorojen perustajana ja johtajana oli suuri. Hän johti mm. maineikasta Mieskuoro Sirkkoja vuodet 1924-27. Martti Korpilahden lahjat olivat moninaiset, sillä hänet tunnetaan myös Keski-Suomen kotiseuturunoilijana. Toisaalta vahvojen, toisaalta tunteikkaiden runojensa ja laulujen sanojen kautta hän herätti voimakkaan kotiseutu- ja maakunta- aatteen ympäri Keski-Suomea. Tunnetuimmat Korpilahden sanoituksista lienevät Ivar Widéenin reippaaseen sävelmään sepitetty, Keski-Suomen kotiseutu- tai maakuntalauluksi kutsuttu ”Männikkömetsät ja rantojen raidat”, sekä toisen korpilahtelaisen ansiokkaan musiikkimiehen, Aulis Raitalan, herkästi tulkitsema Laulu synnyinseudulle, jota Martti Korpilahti yhtä koskettavasti kuvaa: ”Oi päivät seutuvilla Päijänteen, …” Martti Korpilahti kuoli 28.9.1938. Sydänjuuriaan myöten keskisuomalainen suurmies on haudattu Korpilahden hautausmaalle.
|
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Martti Korpilahden 120 v muistojuhla pidettiin Korpilahden vanhassa pappilassa 25.4.2006.
 |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| palaa alkuun... | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Vanhan myllyn vaiheitaVanhan nelostien varrella Martinpolun pohjoisosassa, Korpijoen notkossa, sijaitsee Vanha Mylly, jonne ohjaa hannunvaakunaviitta myös Korpilahdentieltä Jussinpolkua pitkin. Myllyt ovat olleet keskeisen tärkeitä maanviljelyelinkeinolle. Suur-Jämsän historiassa myllyn mainitaan toimineen Korpilahdella jo vuonna 1633. Vanhan Korpilahden historian mukaan vuonna 1875 täällä oli myllyjä peräti 34 kappaletta, mikä kertoo pitäjän viljelyelinkeinon voimaperäisyydestä. Entisaikaan maanviljelijät perustivat myllylahkoja, nykykielellä osuuskuntia, joiden jäsenet käyttivät myllyn palveluja. Korpilahden ensimmäisen lahkomyllyn perustamisvuotta ei tarkalleen tiedetä. Sen osakkaita olivat pääosin kirkonkylän talolliset.Nykyinen Vanha Mylly nousi Ylä-Niittysen tilan maalle vanhan, ränsistyneen mylly-rakennuksen tilalle vuonna 1874. Ajan tavan mukaan uutta myllyä suunniteltaessa ja rakennettaessa oli mukana myös silloinen kirkkoherra Oskar Molander. Hämeen läänin kuvernööri laillisti myllyn toiminnan 19.3.1875. Mylly toimi aluksi Korpijoen kosken voimalla vesimyllynä ja myöhemmin Iloniemen sähköyhtiön tuottamalla sähköllä aina sen toiminnan päättymiseen saakka vuonna 1958. Myllyssä on kaksi kiviparia ja yksi ryynikivipari. Aikanaan alueella sijaitsi myös pärehöylä ja myllytupa. Kruunu valvoi myllyä Toimiluvassa sen toimintaa koskivat monet määräykset: myllyn yläpuolella olevan padon pudotus- korkeus ja leveys oli säädetty, samoin veden juoksutukseen liittyvät ohjeet tarkasti annettu. Kun pato ja vesirännit vuosikymmenten aikana olivat osin lahonneet, oli niiden uudelleen rakentaminen edessä. Asiaa ryhtyivät ajamaan myllyosakkaiden puolesta tilanomistaja Kalle Reivilä ja kauppias A.G. Lindgren. Hakemuksen käsittelyn yhteydessä kävi kuitenkin ilmi, että osa vuoden 1875 päätösasiakirjoista ja padon korkeusmerkinnöistä oli kadonnut. Myllyllä pidettiin sen vuoksi uusi katselmus 7.2.1921. Katselmuksessa toimitusinsinööri P. Hovinen asetti pudotuskorkeudelle, padon rakenteille ja veden juoksutukselle myllyyn ja pärehöylään uudet määräykset: Padon sai rakentaa noin 20 metriä leväksi ja padon korkeuden koskenniskalla tuli olla sellainen, että pudotus-korkeudeksi kosken alapuoliseen vedenpintaan tuli noin kuusi metriä. Myllyyn sai johtaa vettä torvella, jonka läpimitta on 0.40 m. Myös ohjeet pärehöylälle johtavasta vesirännistä ja varotulvaluukuista annettiin. Mahdollisen lauttauksen varalta määrättiin, että lauttaajien tuli sallia rakentaa patoon tarpeellinen uittoruuhi. Silloinen rovasti J. Hannuksela julisti maaherran vahvistamat päätökset Korpilahden kirkossa 26.2.1922.  Vanhan myllyn pärehöylä Patokorjausten jälkeen mylly toimi monien vuokramylläreiden ylläpitämänä. Vuosien myötä sen käyttö väheni ja kunto rapautui. Erityisesti pato sekä rännit ja pärehöylän puiset osat olivat pahoin lahonneet. Samoin asuinrakennus, myllytupa, kelpasi vain polttopuiksi. Kun viimeisenä myllärinä toiminut Einari Liinperä ei katsonut voivansa ryhtyä vuokrasopimuksen mukaiseen myllyn kunnostukseen, myllylahko päätti kokouksessaan 29.8.1958 luovuttaa myllyn alueineen korvauksetta Vanhan Korpilahden Kotiseutuyhdistykselle viidenkymmenen vuoden ajaksi. Niin päättyi myllyn tuotannollinen toiminta, mutta Kotiseutuyhdistyksen museotoimikunnan velvollisuuksiin kuului korjata myllyrakennus ja huolehtia sen hoidosta. |
Myllyn vuosia:
1633: Myllyn mainitaan toimineen Korpilahdella jo varsin varhain. 1874: Nykyinen Mylly rakennetaan vanhan huonokuntoisen tilalle. 1875: Myllyn toiminta laillistetaan. 1958: Toiminta loppuu. Mylly luovutetaan Kotiseutuyhdistyksen hoidettavaksi. 2006: Myllylalueella monia kunnostustoimia |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Kotiseutuyhdistys
”myllärinä” Vuosien mittaan Kotiseutuyhdistys on pyrkinyt hoitamaan kunnialla saamansa velvoitteet. Myllytupa jouduttiin korjauskelvottomana purkamaan, mutta sen paikalle siirrettiin ja pystytettiin myllyriihi. Seuraavaksi oli vuorossa Niittysen talosta mylly-alueelle siirretyn vanhan aittarakennuksen kattaminen. Itse myllyrakennus on maalattu ja sen pärekatto uusittu kesällä 2006 Keski-Suomen ympäristökeskuksen työllistämistyönä. Kevään 2001 aikana alettiin Kotiseutuyhdistyksessä pohtia myös Korpijoen vesimyllyn ja kauniin myllylehdon käyttömahdollisuuksien laajentamista. Perinneympäristöjen kunnostukseen oli saatavana rahoitus- tai työvoimatukea EU-rahoista, mikäli toimenpiteillä voidaan edistää myös matkailullisia näkökohtia. Ympäristökeskuksen arkkitehdiltä saatiin alueen katselmuksen jälkeen lausunto, jossa hän totesi, että myllystä ja sen ympäristöstä saataisiin kunnostettuna helposti saavutettava ja keskeinen matkailu- ja opetuskohde sekä luonteeltaan maakunnallisesti arvokas rakennetun kulttuuriympäristön kohde. Hän piti myllyrakennusta riittävän hyväkuntoisena ja että myllyn saattaminen näytösluonteiseen toimintakuntoon olisi hänen arvionsa mukaan teknisesti mahdollista. Jauhatuskoneisto ja varustus on säilynyt täydellisenä sekä hyväkuntoisena paikoillaan. Vesivoiman käytön vaatimat rakenteet - kuten pato, vesirännit ja turbiini – olisi kuitenkin selvitettävä erikseen. Myönteisen lausunnon kannustamana Kotiseutuyhdistys jätti Keski-Suomen TE–keskukselle maaseutuperinnön suojelemiseen tähtäävän hankehakemuksen myllyn ja sen ympäristön kunnostamiseksi. Hanke eteni Vesuri ry:n avustuksella, jonka Käskassara –ohjelmasta myönnettävästä myllyalueen suunnittelun ja kunnostuksen käynnistämisen rahoituksesta saatiin syksyn aikana TE–keskukselta myönteinen päätös. Hankkeen yhteydessä Kotiseutuyhdistys solmi uuden 30-vuotisen vuokrasopimuksen maa-alueen omistavan Ylä-Niittysen tilan omistajien kanssa. Suuri merkitys on ollut Keski-Suomen ympäristökeskukselta saaduilla työllistämisavustuksilla, joilla on saatu hyviä työntekijöitä hankkeen eri rakennus-kohteiden toteuttamiseen. Merkittävin niistä on ollut myllyrakennuksen peruskorjaus ja maalaus sekä pärekaton uusiminen. Kesällä 2009 päästäneen aloittamaan vedenjuoksutusputken rakentaminen. Ilman TE-keskuksen rahoitusta ja ympäristökeskuksen kautta saatua työpanosta hankkeesta ei olisi selvitty, vaikka Kotiseutuyhdistyksen jäsenet, toimikunnat ja johtokunta ovat innokkaasti osallistuneet talkootöihin. Talkoilla on rakennettu pärekatto riiheen ja aittarakennukseen, tehty helppokulkuiset portaat Jussinpolun päässä sijaitsevalta paikoitusalueelta myllylle, rakennettu riukuaitaa ja siistitty pihaa ja puustoa. Yhdistyksen johtokunnasta löytyi osaamista ja ymmärrystä vesiturbiinin nostamiseen pohjamudasta ja kunnostamiseen toimivaksi. Jopa myllyn sähköistyksen suunnitteluun ja asennuksiin oli saatavana asiantuntevaa ja ammattitaitoista talkoovoimaa yhdistyksen jäsenistöstä ja myllytoimikunnasta. Myllyalueen kunnostus on ollut yhteinen asia. |
Myllylaakson kunnostus yhteinen
asia Monenlaista paikallista kädentaitoa ja viisautta on voitu hyödyntää myllylaakson kunnostamistalkoissa. Elintärkeää apua on saatu sekä TE- että ympäristökeskukselta.  Myllylaakson portaat valmistuvat talkoovoimin.  Ympäristökeskuksen tukeman YTY-hankkeen työntekijöitä Myllyn pärekattoa uusimassa.  Aiheesta lisää ympäristökeskuksen sivuilla... |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| " Virtaa sielulle " Aikaa kuluu vielä ennen kuin Vanhan myllyn kivet jauhavat jyviä uutispuuron valmistukseen. Meillä on kuitenkin valmiina mylly, ainutlaatuisen kaunis myllylaakso sekä keväisin kiihkeästi kuohuva Kannelkoski, joka joskus talvisin muuttuu upeaksi jääveistokseksi. Meillä on tilat ja alue moninaisille tilaisuuksille, laulutuokioihin ja konsertteihin, kävelyretken kohteeksi, jopa hääjuhlan järjestämiseen.  "Nauru raikaa ja laulu soi" - emäntien kahvihetki myllyllä |
 Risuaidan askartelua myllylaaksossa. Taustalla näkyy vanha riihi. Kuvassa oksia taivuttelemassa Anja Pailio. |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| palaa alkuun... | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Vanhan Pappilan historiaaKorpilahti erotettiin omaksi emäseurakunnakseen Jämsästä v.1867 ja itsenäistyvän seurakunnan tuleva kirkkoherra tarvitsi asunnon. Ensin oli tietenkin löydettävä pappilalle paikka. Tarjouskilpailu järjestettiin ja tarjouksia tuli useampia 17 600 markasta 11 000 markkaan. Kun sitten Juho Matinpoika tarjoutui myymään Ala-Niittysen tilan näin läheltä kirkkoa vain 10.000 markan hinnasta, tältä kauniilta paikalta Päijänteen rannasta, kaupat tehtiin. Kauppaan kuului myös viljelymaata, niittyä karjalle ja Joensuu –niminen torppa. Aluksi kirkkoherran asunnoksi korjattiin Ala-Niittysen päärakennus, mutta sitä pidettiin papin arvolle vaatimattomana ja niin vuonna 1893 päätettiin rakentaa uusi talo. Lääninarkkitehti Alfred Cavén teki piirustukset. Suunnitelmassa oli kymmenen 3,56 metriä korkeata huonetta. Rakennusurakka annettiin rakennusmestari K.O. Mattsonille vuonna 1895. Vanhasta Ala-Niittysen talosta käytettiin kaikki käyttökelpoinen materiaali, mm. vanhat perustuskivet. Sisätyöt teki Ananias Polkula. Pappila valmistui lopullisesti v. 1901. Pihapiirissä on lisäksi aittarakennus oikealla Koivukujalta katsottuna ja vasemmalla väentupa. Sen taakse jää vanha navettarakennus. Vanha pappila alkuperäsessä asussaan. Nykyisin mm. piha-aitaus on kadonnut. Vanha pappila toimi kirkkoherran asuntona vuoteen 1955 saakka, jolloin viereiselle tontille valmistui uusi, omaa aikakauttaan edustava pappila. Korpilahden kunta osti vanhan pappilarakennuksen kunnanvirastoksi, jona se toimi vuoteen 1979 asti. Kunnanviraston muutettua uuteen taloonsa pappilan tilat vuokrattiin. Ajan myötä talo alkoi rapistua uhkaavasti. 1980–luvulla talossa tehtiin remontti, jonka jälkeen talo oli kuntalaisten ahkerassa käytössä. Se toimi etenkin kansalaisopiston toimintatiloina mm. kudonnan, musiikin, esiintymistaitojen ja liikunnan harrastajille. Tiloissa kokoontuivat yhdistykset ja lasten kerhot. Pienimuotoisille konserteille sali oli erinomainen paikka. Kauniit tilat olivat myös perhejuhlien viettäjien suosiossa ja etenkin kesäisin edustava miljöö monille mielenkiintoisille näyttelyille. Sisäilmaongelmaisen talon käyttö Jyväskylän kaupungin alaisuudessa loppui vuonna 2014, jolloin kotiseutuyhdistyksen arkisto muutti uusiin tiloihin Martinpolulle. Kiinteistö myytiin yksityiselle ostajalle, ja nykyisin tiloissa on yritystoimintaa. |
Karl H. O. Molander synt. 26.1.1824  Karl Henrik Oskari Molander Oli Korpilahden oman seurakunnan ensimmäinen kirkkoherra. Pappisvihkimyksensä hän sai 30.9.1846 ja virkaan hänet nimitettiin 1.10.1872. Toimeen astuminen tapahtui 1.11.1872. Korpilahdella hän hoiti tointaan 30.4.1878 asti, kunnes siirtyi Mäntyharjun kirkkoherraksi. Muita aikaisia kirkkoherroja ja heidän toimikautensa 2. Johannes Sahlman 1.5.1978 - 30.4.1890 3. Gustaf Rydman 4.2.1891 - 8.3.1900 4. Anton Wilen 1.5.1902 - 19.9.1906 5. Petter Harald 1.5.1908 - 31.10.1917 6. Juhani Hannuksela 1.5.1920 - 30.11.1935 7. Antti Viljami Valanne 1.5.1937 - 1947 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| palaa alkuun... | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Heinäkuussa
väriä ja iloa toivat tullessaan Alkio-opistolla jo toistamiseen
vierailevat puolalaiset soittajat, laulajat ja
tanssijat. ISO:n
tanhuujat ja Korpilahden pelimannnit esiintyivät heidän
kanssaan. Kotiseutuyhdistys on ollut molemmilla vierailukerroilla
mukana
taustatoimijana.
Elokuun neljäntenä
Kotiseutuyhdistys järjesti opastetun kierroksen hautausmailla. Oppaana
toimi amanuenssi Pirjo Sojakka Keski-Suomen museosta. Hänellä oli
runsaasti kiintoisaa kerrottavaa etenkin hautamuistomerkeistä. Ensi
kesänä järjestetään uusi kierros, jolle pyritään keräämään lisää
henkilöhistorioita.
Jyväskylän ja Laukaan Kalevalaisten naisten kutsumana
| Sivu päivitetty: 11.8.2021 |